Britannian armeija sota valmistautuminen on nyt keskustelun ytimessä, kun kenraali Sir Roly Walker vaati rehellistä keskustelua puolustuksesta.
Britannian korkein sotilas on antanut yhden suorasukaisimmista julkisista varoituksista maan puolustuksen tilasta vuosiin. Kenraali Sir Roly Walker, armeijan esikuntapäällikkö (Chief of the General Staff), kertoi noin 700 sotilaalle Catterickin varuskunnassa Pohjois-Yorkshiressa, että kansakunta tulee tarvitsemaan heitä ja että poliittiset johtajat aloittavat pian ”rehellisen keskustelun” sodan valmistautumisesta. Tämä artikkeli selittää Britannian armeijan päällikön varoituksen: mitä Walker sanoi, mitä hän ei sanonut ja miksi vuosi 2027 on hänen mukaansa riskin huippu.
Asetelma oli merkittävä. Walker puhui 1. (UK) divisioonan joukoille – armeijan kevyelle, korkean valmiuden globaalille vastejoukolle, johon kuuluu laskuvarjojoukkoja ja muita yksiköitä, jotka olisivat kriisissä ensimmäisten joukossa lähetettäviä. Hän kertoi heille, että oli ollut aika, jolloin Britannia saattoi olettaa rauhan jatkuvan – mutta se aika on ohi. Viesti oli suunnattu yhtä lailla sotilaille kuin yleisölle: valmistautuminen on aloitettava nyt, ei kriisin iskiessä.
Kuka on kenraali Sir Roly Walker?
Kenraali Sir Roly Walker on Britannian armeijan korkein upseeri ja sen ammattimainen johtaja. Hän on palvellut armeijassa vuosikymmeniä, mukaan lukien operaatioissa Irakissa ja Afganistanissa, ja hänet tunnetaan suorapuheisena puhujana, joka ei kaihda vaikeita aiheita. Hänen tehtävänsä on neuvoa hallitusta sotilaallisissa kysymyksissä, johtaa armeijan kehittämistä ja valmistella sitä mahdollisiin konflikteihin.
Walker ei ole ensimmäistä kertaa varoittanut riskeistä. Hän on aiemmin sanonut, että vuosi 2027 on Britannialle riskin huippuvuosi, johon on juuri tarpeeksi aikaa valmistautua. Tämä arvio heijastaa laajasti jaettua näkemystä länsimaisten sotilassuunnittelijoiden keskuudessa: ikkuna laajemman konfliktin pelottamiseksi on rajallinen, ja valmistautuminen vie vuosia, ei kuukausia.
Mitä ”rehellinen keskustelu” tarkoittaa?
Walker ei ilmoittanut asevelvollisuutta eikä ehdottanut siviilien mobilisointia. Britannialla ei ole ollut asevelvollisuutta National Servicen päättymisestä vuonna 1960 lähtien, eikä sen palauttamisesta ole suunnitelmia. ”Rehellinen keskustelu” tarkoittaa hänen mukaansa julkista keskustelua siitä, mitä puolustus todella vaatii: rahaa, kalustoa, henkilöstöä, varastoja ja yhteiskunnan kestävyyttä – sekä sitä, mistä muusta on luovuttava, jos puolustukseen panostetaan enemmän.
Puhe osui tiettyyn poliittiseen kontekstiin. Hallitus peri lupauksen, jonka entinen pääministeri Sir Keir Starmer antoi ensimmäisen kerran yli 18 kuukautta ennen Walkerin puhetta: aloittaa kansallinen keskustelu puolustuksesta. Lupaus on jäänyt suurelta osin toteuttamatta, ja Walkerin puhe voidaan lukea kehotuksena hallitukselle toteuttaa se vihdoin. Kysymys ei ole vain armeijan koosta, vaan koko yhteiskunnan valmistautumisesta: energiasta, terveydenhuollosta, kyberturvallisuudesta ja väestönsuojelusta.
Laajempi turvallisuuskuva
Ymmärtääkseen, miksi armeijan päällikkö valitsi juuri tämän hetken varoitukselle, on katsottava laajempaa turvallisuuskuvaa. Sota Ukrainassa jatkuu, Venäjä on edelleen välittömin sotilaallinen uhka Euroopalle, ja jännitteet Lähi-idässä ja Intian ja Tyynenmeren alueella kasvavat. Britannia on Naton jäsen ja ydinasevaltio, mutta sen armeija on pienentynyt vuosikymmeniä: se on nyt pienin sitten Napoleonin aikojen, ja varastot sekä kaluston huolto ovat kärsineet säästöistä.
Walker puhui myös suoraan sotilailleen: kansakunta tulee tarvitsemaan heitä, ja heidän on oltava valmiita. Tämä on moraalia kohottava viesti, mutta myös varoitus: jos yhteiskunta ei investoi puolustukseen nyt, sotilaat joutuvat kriisissä tekemään enemmän vähemmällä – tilanne, jota Walker haluaa välttää.
Julkinen mielipide: monimutkainen kuva
Julkinen mielipide lisää tarinaan toisen kerroksen. Ipsosin samalla viikolla julkaistun kyselyn mukaan 48 prosenttia brittiläisistä aikuisista sanoi, ettei ole tilannetta, jossa he henkilökohtaisesti tarttuisivat aseisiin Britannian puolesta, kun taas toinen puoli sanoi olevansa valmis tietyissä olosuhteissa. Luku on herättänyt keskustelua: tarkoittaako se, että yhteiskunta ei ole valmis sotaan, vai vain sitä, että ihmiset ymmärtävät sodan kauhut realistisesti?
Kysely ei mittaa isänmaallisuutta vaan halukkuutta henkilökohtaiseen taisteluun – eri asia kuin tuki puolustukselle yleisesti. Useimmat britit tukevat puolustusmenoja ja Natoa, vaikka eivät itse tarttuisi aseeseen. Walkerin ”rehellinen keskustelu” koskee juuri tätä kuilua: mitä yhteiskunta odottaa armeijaltaan, ja mitä se on valmis antamaan vastineeksi?
Rahoitus: kymmenien miljardien kysymys
Taloudellinen laskelma on pelottava. Siirtyminen 2,6 prosentista 3,5 prosenttiin kansantulosta puolustuksessa tarkoittaa kymmenien miljardien puntien lisämenoja vuodessa vuoteen 2035 mennessä. Hallitus on jo ilmoittanut, että kymmeniä miljardeja on löydettävä muualta budjetista tai verotuksesta. Tämä on poliittisesti vaikein osa: puolustus kilpailee terveydenhuollon, koulutuksen ja sosiaaliturvan kanssa samoista rahoista.
Seuraavat askeleet etenevät vaiheittain. Budjetti 28. lokakuuta asettaa lähiajan polun puolustusmenoille ja niihin liittyville kompromisseille. Seuraavien kuukausien aikana ministereiden odotetaan julkaisevan lausuntoja kestävyydestä ja selittävän, mitä yhteiskunnalta odotetaan kriisitilanteessa – varastoinnista, evakuoinnista ja viestinnästä. Nämä asiakirjat ovat osa ”rehellistä keskustelua”, jonka Walker käynnisti.
Britannian armeija: reaktiot ja mitä tapahtuu seuraavaksi
Reaktio puheeseen on ollut ristiriitainen, kuten aina, kun korkea sotilasupseeri puuttuu julkiseen keskusteluun. Jotkut kommentaattorit toivottivat rehellisyyden tervetulleeksi ja väittivät, että yleisö ansaitsee rehellisen keskustelun turvallisuudesta epämääräisten vakuuttelujen sijaan. Toiset varoittivat, että sotilaiden julkiset varoitukset voivat lietsoa pelkoa tai painostaa poliitikkoja päätöksiin, jotka kuuluisivat vaaleilla valituille.
Britannian ulkopuolisille lukijoille tapaus on hyödyllinen esimerkki siitä, miten demokratiat puhuvat puolustuksesta uuden suurvalt-kilpailun aikakaudella. Jokainen länsimaa kohtaa saman dilemman version: uhat ovat kasvaneet nopeammin kuin puolustusbudjetit, ja yhteiskunnat eivät ole valmistautuneet sotaan, jota ne toivovat koskaan tulevan. Suomessa keskustelu on tuttua Nato-jäsenyyden jälkeen: puolustuskyky, varautuminen ja kansalaisten rooli kriisissä ovat jatkuvasti esillä.
Walker ei luvannut helppoja vastauksia – hän lupasi keskustelun. Se, käydäänkö se rehellisesti ja johtaako se päätöksiin vai jääkö se puheeksi, ratkeaa seuraavien kuukausien budjetti- ja politiikkapäätöksissä. Mutta yksi asia on jo selvää: Britannian armeijan päällikkö uskoo, että aikaa ei ole hukattavaksi.
Britannian armeijan koko ja kalusto: mistä varoitus kumpuaa?
Britannian armeijan koko on laskenut vuosikymmeniä: säännöllisen armeijan vahvuus on nyt noin 70 000 sotilasta, kun se kylmän sodan aikana oli yli 150 000. Samalla kalusto on ikääntynyt, varastot ovat ohentuneet – osittain Ukrainan tukemisen vuoksi, kun Britannia on lähettänyt merkittäviä määriä aseita ja ammuksia Kiovaan – ja rekrytointi on ollut vaikeaa. Walkerin varoitus ei siis ole abstrakti: se perustuu konkreettisiin lukuihin henkilöstöstä, varastoista ja valmiudesta.
Britannia on kuitenkin edelleen merkittävä sotilaallinen toimija: sillä on ydinaseet, kaksi lentotukialusta, erikoisjoukot ja kyky toimia maailmanlaajuisesti. Kysymys ei ole siitä, onko Britannialla armeijaa, vaan siitä, riittääkö se tehtäviin, joita siltä odotetaan: Naton itäisen laidan puolustamiseen, maailmanlaajuisiin operaatioihin ja kotimaan kriiseihin samanaikaisesti. Walkerin viesti on, että nykyisillä resursseilla kaikkia näitä ei voida tehdä yhtä aikaa kriisitilanteessa.
Mitä ”rehellinen keskustelu” tarkoittaa tavalliselle britille?
Tavalliselle kansalaiselle ”rehellinen keskustelu” tarkoittaa kysymyksiä, joita on vältelty: olisitko valmis maksamaan enemmän veroja puolustuksesta? Hyväksyisitkö leikkauksia muualle? Tiedätkö, mitä tehdä kriisitilanteessa – minne mennä, miten saada tietoa, miten auttaa naapureita? Suomessa nämä kysymykset ovat tuttuja varautumisoppaista ja väestönsuojelusta, mutta Britanniassa keskustelu on vasta alussa. Walkerin puhe on yritys käynnistää se ennen kuin kriisi pakottaa siihen.
Lopuksi on syytä muistaa, että Walkerin puhe ei ollut sodanjulistus eikä paniikin lietsontaa. Se oli ammattisotilaan varoitus siitä, että valmistautuminen vie aikaa ja että sitä ei voi tehdä kriisin keskellä. Olipa Britannian vastaus mikä tahansa, keskustelu on nyt avattu – ja se itsessään on jo muutos vuosien hiljaisuuden jälkeen.